Step by Step

Tämä viikko on ollut täynnä turhautumista,pettymystä,surua,onnistumista,iloa ja naurua.

Tämä viikko on ollut täynnä erinlaisia tunteita ja olotiloja.

TET-harjoittelu jakso alkoi maanantaina, ja pelkkä maanantai kertoi jo sen että aloin turhautumaan siihen paikkaan. Pelkkää siivoomista ja järjestelyä. Eli ei minun juttuni ollenkaan. Joka aamu on ollut yhtä taistelua, lähdenkö töihin, vai en. Mutta joka päivä olen mennyt. Ihan jokainen. Turhautuminen on sisältynyt joka ikiseen päivään. Vielä ensi viikko. Sit se loppuu. Sit se on ohi.

Yhtenä yönä heräsin siihen että tuntui kuin oksentaisin.

Näin ihan kauheata unta, että poltin jotain paikkaa ja että minua ajettiin takaa kun minua yritettiin saada kiinni, ja sitten joka suunnasta hyökkäs ihmisiä ja taltutti minut maahan ja sitten sieltä ilmestyi lääkärini joka sanoi että nyt minä lähden osastolle. Se uni oli järkyttävä. Ihan kauhea. Terapeutin kanssa juttelimme että olisiko sellainen yhtään mahdollista että se uni liittyisi tukahdettuun vihaan ja agressiivisuuteen? Hyvinkin mahdollista. Olen aina tukehduttanut itseeni ne negatiiviset tunteet. Aina. Niiden näyttäminen ei olis niinkuin mahdollista/sallittua.

Mutta pääsääntöisesti viikkoni on mennyt ihan hyvin.